torstai 12. helmikuuta 2015

Skumppapoika reenaa

Lähestulkoon kaikki muodikkaat kuntoilublogien pitäjät pääsevät aina treenatessaan hurmokselliseen flow tilaan kuten Lasse Virén Münchenin olympialaisissa vuonna 1972. Myös skumppapoika lähti hakemaan tuota tilaa tänä helmikuisena päivänä.

Alku oli lupaava, kengät ei puristanut, sukat ei hiertänyt, sykemittari elvisteli ranteessa ja askel kulki loivaan alamäkeen hyvin. Dramaattiset vaiheet alkoivat heti kilometrin jälkeen ja jännitystä riitti aivan loppusenteille asti. Ehkä tästä syystä skumppapojat keskittyvät blogissaan lähinnä kilpailusuorituksiin, leikkausarpien kuvailemiseen ja uusien trendikkäiden tarjousvarusteiden haalimiseen, jotta kilpailukaudella kaikki olisi viimeisen päälle kunnossa.

Pienenä yhteenvetona päivän harjoituksesta voisi sanoa seuraavaa, keskisyke oli normaalin harjoituksen huippusyke ja matka normaalista puolet. Heti dramaattisten vaiheiden alettua syke nousi nopeammin ylös kuin Virén kaatumisensa jälkeen. Askel ei ollut kevyt laisinkaan eikä asiaa helpottanut yhtään jäiset tiet, eikä se että päälle oli pakkautunut aivan liikaa merkkivaatteita. Ylämäessä sudittiin ja alamäessä tasapainoiltiin pystyssä pysyminen kirkkaimpana maalina. Tasaisella sai varoa nilkkoja sillä pyöräilijöiden päivän aikana jättämät ajourat olivat jäädyttäneet koko kävely tien peltomaiseksi ympäristöksi.

Jotain positiivista jos haluaa hakea on se, että koira väänsi isommat tarpeensa sen verran säädylliseen paikkaan, että koirankakkapussien kotiin unohtaminen ei harmittanut. Muuten koira olisi vain halunut leikkiä ja hyppiä lumihangessa koko juoksua etäisesti muistuttavan suorituksen ajan, vaikka normaalisti on motivoituneempi lenkkeilijä kuin yksikään muu skumppapoikien tiimistä.

Voisi kuvitella että kun skumppapoika, sekä koira, loistaa kuin Stockmann jouluvalaistuksessa heijastimien avulla, niin heidät näkisi jo kaukaa. No, ainakin mersun jarrut on hyvin säädetty vielä kun kuski säätäisi oman egonsa ja ajotaitonsa taajama-aueelle sopivaksi.

Kun kaiken kukkuraksi viimeisen kilometrin on puristanut pakaroitaan yhteen, jottei paska pääse lavahtamaan punttiin, joutuu oma ego koetukselle. Kotiovella tulee vaikean valinnan paikka: Kuivatakko koira ennen vessassa käyntiä ja heittää kaiken sen pakaroiden puristelun ja sulkijalihas treenin hukkaan ja antaa suolistolle mahdollisuus voittoon? Vaiko antaa koiran levittää kurat ja ravat pitkin asuntoa..

Ai että on hurmoksellinen flow. Taidan vetää treenitrikoot salkoon!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti