Resurreksioon!

Eletään jonkinsäistä heinäkuun päivää 2015. Vimma kirjoittaa urheilusaavutusten puutteesta on laantunut, mutta jouksu elää yhä elämänsä kultakautta. Skumppapojat jatkavat vielä vuoden pinnistelyään keskellä sykkeenostattavia urotekojaan juoksun ja crosfitin parissa, kunnes yllättäen toinen sankareistamme katoaa, jättäen skumppapoikien aktiivijäsenistön yksinenäiseksi. Tämä ei silti liekkiämme tapa, vaan urhoollinen tulenkantajamme, jatkaa pasianssiaan oppien paljon uusia hienoja kikkoja urheilun saralta, lähinnä jatkaa treenaamista ja kuvaa niitä instagram-tililleen yhä innovatiivisimmin menetelmin.

Siitä mikä joskus oli loisteliasta ja totta tulee näin hiljaista historiaa, historiasta legendaa ja legendasta myytti. Kunnes eräänä päivänä skumppapoikuudelle tapahtuu mitä odottamattomin asia. Ureheilua vältellyt sankarimme sovittaa lenkkikengät jalkaan huutaen eläkeläisten täyttämässä kerrostalossaan täysin palkein "tänne sitä kipua". Hän raahaa veltostuneen vartalonsa autolla lenkkipolulle havupuiden suojaan, ja koittaa miltä tuntuu liikkua niin, että askelluksen välissä ei kumpikaan jalka kosketa turvallista kamaraa. Heti ensimmäisestä askeleesta, hän tuntee olevansa elossa, vapaa ja lentävänsä.

Heti kolmannesta askeleesta hän tuntee tukehtuvansa ja putoavan. Lannistumaton sankarimme ei kuitankaan anna periksi. Hän suorittaa puolivillaisen lenkkinsä, ja vannoo toistavansa tämän pikimmiten. Näin tapahtuu. Hän suoriiutuu lenkkipolulle toisen, ja kolmannenkin kerran, vaikkakin havaitsee viimeisen kerran olevan palautumisen kannalta liian aikaista. Liekki on syttynyt ja se roihuaa! Kokonaisen kuukauden, jonka hän harkitsee taas uudestaan lenkille lähtöään, kunnes viimein hän päättää sitoa lenkkitossunsa tiukemmalle kuin koskaan, ja raahaa itsensä kuntopolulle. Hän juoksee kilometrin, ja toteaa "tulkoon kipua my ass" ja jatkaa kävellen. Tästäkin huolimatta hän pääsee kahden päivän päästä aamulenkille yllättyäkseen, ettei samanlaisia kipuja tällä kertaa tunnu. Varovainen läpsyttely alkaa muutaman minuutin kuluttua tuntua luonnolliselta tavalta liikkua, ja hän saa aikaiseksi lähes täysin kivuttoman juoksukokemuksen. Kivuttoman juoksun aikana. Hetken istuttuaan hän ymmärtää ehkä liioitelleensa matkan pituuden suhteen, sillä raajojen liitoskohdissa on ahavoitumaa, joka viestittää, että tänään ei sitten enää normaalisti liikutakaan.

Tähän olisi helppo päättää tarinamme. Skumppapoikamme vaipuu taas unohdukseen, eikä ihonpoltteesta kärsivä ystävämme enää koskaan laita jalkaansa mitään converse all stareja urheilullisempaa. Mutta ei. Silloin kun pieninkin hehku uudesta loistosta on kipinässä, apuun rientää somemaailmassa karaistunut tarinamme todellinen sankari. Hän ottaa ja pyytää skumppispartneriaan päivän harjoitukseensa, maili juoksua, mutta sadan metrin välein kaikkea ihanaa jumppaliikettä. Haluaisimme toki kertoa, että tämä sujui molemmilta kuin ennen vanhaan, mutta valitettavasti vain toinen suoritti homman loppuun asti, toisen todettua, ettei kiinnosta enää burpeet ja punnerruket.

Kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta Skumppapojat ovat tehneet ensimmäisen yhteistreenin miesmuistiin, ja pyhä lupaus lähteä ensi vuonna HCR:iin on annettu. Tervetuloa seuraamaan Skumppapoikien uutta testamenttia!

Pakollinen kisojen välisen treenikauden väliraportti.

RT skumppapojat ovat tikissä. Molemmat Helsinki Halfmarathonin osallistujat kiskoivat ennätykset kyseisellä matkalla, joskin virallisena suorituksena se oli molemmille vasta toinen osallistuminen. No silti! Siinä missä toinen toipui puolessa vuodessa polvileikkauksesta ennätyskuntoon, on toinen oppinut rajoittamaan aineenvaihduntaansa puoleen verratuna ensisuoritukseen. Ennätyksiä korjattiin minuuttikaupalla, vaikka kaikkea huippu-urheilustakin tuttuja mutkia oli matkalla.

Nyt suuntaamme katseemme uusiin haasteisiin ja pyrimme kasvattamaan pohjakuntoa kesän, ja herkistelemään vauhtia sitten elokuun aluksi jolloin onkin se kaikista pyhin, eli Oulun Extreme run. Tälle reissulle ei aikatavoitteita tunnetusti liiemmin aseteta (mitä nyt ajoissa juoksupaikalle ja maanantaiksi töihin), mutta puvustus on sitäkin yhtenäisempi, ja kisan jälkeinen juhlinta astetta skumppaisempi. Ennen syksyn suursateita olisi tarkoitus myös käydä koittaa miltä maistuu ratajuoksu cooperin ja pikamatkojen muodossa, ja on tässä puhuttu yksilösuorituksesta kokonaisen maratonin lönköttelystä lenkkivauhdillakin. Myös Lippu Tough Vikingiin on ostettu, ainakin toisella, toisen vielä arpoessa polvensa kestävyyttä. Viikinkijuoksuhan on koetusti melko rankka kokemus elämäntapa-narukäsille, joten salillakin pitää käydä näyttäytymässä, mikäli haluaa tapahtumasta kaiken irti.

Näillä sanoilla on tavoitteena tulevaan ennen kaikkea kropan kokonaisvaltainen treeni ja ehjä harjoitteluvuosi ilman vastoinkäymisiä, jotta saadaan perusasiat sille tasolle, että voi itselleen uskotella treenaavansa kovaa, eikä täysin väärin.

Skumppapoika on valmis juoksemaan!

Skumppapojilla on kesälle kaksi tavoitetta, toinen on puolimaraton ja toinen on skumpan poksauttaminen sen jälkeen. Kumpaakin varten on reenattu ja kaiken pitäisi olla kunnossa.
Koitoksena skumppapojilla on Helsinki Halfmarathon lauantaina 6.6.2015.

Skumppapojat ovat tietenkin saatelleet itsensä timmiksi ja kesäkuntoon jo hyvissä ajoin. Ehkä jopa liiankin hyvissä ajoin, sillä nyt on jo massakausi pitkällä, ainakin trikoiden purituksesta päätellen. Ja ei, kyseessä ei ole kompressiotrikoot.

Valmistautuminen on sujunut hyvin, pastaa on syöty pitkin viikkoa monissa eri muodoissa: nauhapastaa, tuorepastaa, spagettipastaa ja makaronipastaa. Huhupuheiden mukaan urheilijat kuulemma syövät pastaa ja tankkaavaat sillä jotain varastoja täyteen. Näennäisammattimaiset amatöörijuoksija Skumppapojat päätti testata samaa ja lopputuloksena voimme sanoa, että nauhapasta mansikkahillolla ei ole yhtä maukasta kuin kaurapuuro mansikkahillolla. Makaronit eivät myöskään mielestämme sovellu supermegahyperfood-smoothieeseen!

Samojen huhujen mukaan viimeinen viikko ennen puolimaratoonia kannattaa ottaa rauhassa lenkkeilyn suhteen, jotta askel on kevyt itse kisassa. Skumppapojat ovat noudattaneet myös tätä ohjetta ja alussa ensimmäisenä mainitun tavoitteen sijaan hionut toista tavoitettaan kuntoon. Sillä asianatuntijoiden mukaan myös nesteytyksestä pitää pitää huolta. Toki viimeistely lenkki on juostu kisaa edeltävänä aamuna sillä lopputloksella että penikat on nyt kipeät ja pakara jumissa.

Valmistautuminen on siis rautaisessa kunnossa ja viimeisteltyt hiottu kuntoon pienintäkin yksityiskohtaa myöten, toisin kuin itse juoksijat. Skumppapojat ovat valmiita juoksemaan huomenna.

Huolestuttavia asioita skumppapoikien mielen päällä myös on. Starttihan tapahtuu aikaseen lauantai aamulla eli 8:40 ison kirkon keskustassa. Pohdimme kuinka juoksuun vaikutta baareista vaeltavien zombien väistely ja toisaalta, sekoitetaanko myös meidät näiden zombien joukkoon. Skumppapoikien elämänrytmin mukaan tuo edellä mainittu aika on varhainen aamu. Zombilaumaan sekoittamisen riskiä lisää olennaisesti myös se, että suolen aloittaessa toimintansa tarkkojen laskelmien ja parin kahvin jälkeen siinä noin kello kymmenen, muuttuu askel entistä enemmän laahaavaksi. Ja matkaa maaliin on ainakin 7 kilometriä. Se on pitkä matka puristaa pakaroita yhteen saatika juosta lämpimät housuissa. Edellisellä kerralla skumppapoika ei päässyt tavoitteeseen kahden pysähdyksen taktiikalla, joten nyt mennään yhden pysähdyksen taktiikalla.

Skumppapojat ovat jo ennakkoon kiitollisia järjestäjille reitillä juoksevista jäniksistä, sillä skumppapojat ovat tottuneet juoksemaan pupujen perässä heitä saavuttamatta. Totutut rutiinit lisäävät  kuitenkin turvallisuuden tunnetta ja onnistumisen pieni todennäköisyys saa yleensä yrittmään parhaansa. Toivomme kuitenkin, että ison kirkon tavoista poiketen, nämä cityjänikset eivät päätyisi Korkeasaareen petojen haaskaksi. Ja toivomme myös, että ne vappupallot irrotettaisiin näistä jäniksistä, ennen kuin heidät lasketaan takaisin luontoon.

Skumppapoika reenaa

Lähestulkoon kaikki muodikkaat kuntoilublogien pitäjät pääsevät aina treenatessaan hurmokselliseen flow tilaan kuten Lasse Virén Münchenin olympialaisissa vuonna 1972. Myös skumppapoika lähti hakemaan tuota tilaa tänä helmikuisena päivänä.

Alku oli lupaava, kengät ei puristanut, sukat ei hiertänyt, sykemittari elvisteli ranteessa ja askel kulki loivaan alamäkeen hyvin. Dramaattiset vaiheet alkoivat heti kilometrin jälkeen ja jännitystä riitti aivan loppusenteille asti. Ehkä tästä syystä skumppapojat keskittyvät blogissaan lähinnä kilpailusuorituksiin, leikkausarpien kuvailemiseen ja uusien trendikkäiden tarjousvarusteiden haalimiseen, jotta kilpailukaudella kaikki olisi viimeisen päälle kunnossa.

Pienenä yhteenvetona päivän harjoituksesta voisi sanoa seuraavaa, keskisyke oli normaalin harjoituksen huippusyke ja matka normaalista puolet. Heti dramaattisten vaiheiden alettua syke nousi nopeammin ylös kuin Virén kaatumisensa jälkeen. Askel ei ollut kevyt laisinkaan eikä asiaa helpottanut yhtään jäiset tiet, eikä se että päälle oli pakkautunut aivan liikaa merkkivaatteita. Ylämäessä sudittiin ja alamäessä tasapainoiltiin pystyssä pysyminen kirkkaimpana maalina. Tasaisella sai varoa nilkkoja sillä pyöräilijöiden päivän aikana jättämät ajourat olivat jäädyttäneet koko kävely tien peltomaiseksi ympäristöksi.

Jotain positiivista jos haluaa hakea on se, että koira väänsi isommat tarpeensa sen verran säädylliseen paikkaan, että koirankakkapussien kotiin unohtaminen ei harmittanut. Muuten koira olisi vain halunut leikkiä ja hyppiä lumihangessa koko juoksua etäisesti muistuttavan suorituksen ajan, vaikka normaalisti on motivoituneempi lenkkeilijä kuin yksikään muu skumppapoikien tiimistä.

Voisi kuvitella että kun skumppapoika, sekä koira, loistaa kuin Stockmann jouluvalaistuksessa heijastimien avulla, niin heidät näkisi jo kaukaa. No, ainakin mersun jarrut on hyvin säädetty vielä kun kuski säätäisi oman egonsa ja ajotaitonsa taajama-aueelle sopivaksi.

Kun kaiken kukkuraksi viimeisen kilometrin on puristanut pakaroitaan yhteen, jottei paska pääse lavahtamaan punttiin, joutuu oma ego koetukselle. Kotiovella tulee vaikean valinnan paikka: Kuivatakko koira ennen vessassa käyntiä ja heittää kaiken sen pakaroiden puristelun ja sulkijalihas treenin hukkaan ja antaa suolistolle mahdollisuus voittoon? Vaiko antaa koiran levittää kurat ja ravat pitkin asuntoa..

Ai että on hurmoksellinen flow. Taidan vetää treenitrikoot salkoon!

Skumppapojasta polvi paranee!

Tämä pääsääntöisesti kaksipäinen juoksuryhmä lisävahvistuksillaan on edelleen tulessa! Uudet tuulet puhaltavat, kun treenikausi on siirtynyt talvitrikoiden ja liukastelun haastavaan ajanjaksoon. Välineiden tulee olla kunnossa, ja juuri tämän vuoksi terveempi veljes hankki niin hienon sykemittarin, ettei osaa sitä edes itse riittävästi arvostaa. Siinä missä toinen suorittaa välineurheilua viimeisen päälle, on toinen toipunut leikkauksesta, ja treenaa sen minkä lääkärit ja fysioterapeutit antavat luvan. Niinä mitättöminä lepopäivinä mitkä kalenteriin mahtuu suunnittelemme epäviralliselle juoksuryhmällemme logoa ja juoksuasua, lähinnä extremerunia ajatellen. Oulussahan juostaan jo elokuun alussa! Myös energiatankkauksesta on hyvä pitää huoli. Olemme havainneet Runebergin tortun olevan ylivertainen palautumistuote niin maulta kuin myös energian saanniltaankin. Suosittelemme lämpimästi vakavamminkin urheiluun suhtautujille!

Nousu, tuho ja feenixin lento.

Paljon on Viikinkien jälkeen tapahtunut. Siitä selvtitiin, ja kovalla ajalla, vaikka pari estettä jäikin siinä hötäkässä hieman vajaiksi. Skumppapoikien treenikausi on ollut vaiherikas. Siinä missä toinen perusherra on tahkonnut lenkkiä toisen perään, on toinen tyytynyt lokakuun alun jälkeen parantelemaan polveaan, sillä salibanyn sarjakauden voi lopettaa ensimmäiseen vaihtoon, ja ilman eturistisidettäkin on elämää.. Kuitenkin, puolimaraton on jo maksettu hyvissä ajoin, ja kesäkuussa mennään taas selviytymään, kuka pikkujoulukaudesta, kuka polvivammasta. Suunnitelmissa onkin juosta porukalla perinteinen tripla HHM, Extreme run Oulu ja Tough Viking Kaisaniemi. Lokakuullekin olisi tarkoitus jotain suurta kehittää. Kohti Maratonia 2016 on alkanut!

Kaukaisia haaveita, kaatuneita aitoja ja saavutettuja tavoitteita.

Tänään on se päivä. RT skumppapojat ovat juoksuharrastuksen kiistämätön Liverpool. "You'll never walk alone"! Kun skumppapoikien perustajajäsen, joutuu toimittamaan häissä toisiksi komeimman miehen roolia, ja uusin hyväksytty jäsen vielä teroittaa hampaitaan (viilalla, ja miksi lie) on joukkoon hakenut vahvistukseksi uusi jo NELJÄS (4) jäsen. Nämä olkoon loppukarsinnat hänelle, sillä hän osasi vastata kysymykseen "miten koet vapun?" Lähes riittävän oikein. Tänään juostaan "skandinaavian kovin estejuoksutapahtuma" Tough Viking, ja allekirjoittanut on ainakin sortunut ennätysmäiseen välineurheiluun. On Drifittiä ja kompressoituakin paitaa tarjolla. On nimenomaan estejuoksutapahtumiin suunnitellut All Terrain kengät ja merkkitrikoot. Sukatkin on Asicsit ja mieskin on merkkihuollettu sohvalla maaten kaksi viikkoa ja öljyt ainakin keuhkoista ovat liikkuneet molempiin suuntiin. Kuitenkin kaikki lupaa hyvää. Juoksuseura on kovempaa kuin koskaan ja kaikki laskut on suurinpiirtein maksettu!

Huom. RT skumppapojat eivät kannata Liverpoolia niin musiikillisen annin, tai jalkapallonkaan osalta, ainakaan tietääkesmme. Hyväksymme toki heidänkin fanit, koska leikkimielinen kiusoitteluhan (uhkailu kiristys ja silmitön väkivalta) vain lisää joukkoehenkeä. Nyt on aika hypätä junaan ja koittaa mistä dry out tulokas on tehty! Toivottavasti ak. pysyy perässä edes hetken.